Parlamentti vs. neuvosto

Eilen tapahtui jotain historiallista kun Euroopan parlamentti äänesti  EU-toimielinten vastuuvapaudesta vuoden 2007 budjetin osalta. Koko historiansa aikana parlamentti ensimmäistä kertaa kieltäytyi myöntämästä vastuuvapautta neuvostolle.

Äänestys koski yhteensä 31 mietintöä, jotka käsittelivät budjetin vastuuvapautta EU:n eri toimielimille ja virastoille. Kaikki muut saivat puhtaat paperit paitsi neuvosto.

 Vastuuvapauden myöntämisen lykkääminen johtui siitä, että parlamentti katsoi, että neuvoston hallintobudjetista rahoitettavat menot ovat enenevässä määrin luonteeltaan toiminnallisia ja ne kuuluisivat siksi parlamentin valvonnan alle. Tämä koskee erityisesti neuvoston toimia ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa sekä oikeus- ja sisäasioissa.

 

Neuvosto on vedonnut vuodelta 1970 olevaan herrasmiessopimukseen, jonka mukaan toimielimet eivät ole kommentoineet toistensa talousarvioiden pääluokkien toteutusta. Toisaalta ärtymystä ja lisäkysymyksiä saattoi aiheuttaa se, että neuvosto ei ole hyväksynyt parlamentin kutsua budjettia käsittelevään kokoukseen eikä vastannut parlamentin sille lähettämiin kysymyksiin tai antanut parlamentille toimintakertomusta.

Oma veikkaukseni on, että vastuuvapaus myönnetään toukokuussa ennen kuin uusi parlamentti valitaan. Itse vastuuvapauden myöntämättä jättämisen lisäksi tapahtumasta voi aistia myös  parlamentin vallan kasvun. Herrasmiesopimushan luotiin 70-luvulla, jolloin Euroopan parlamentilla ei ollut kovinkaan paljoa sananvaltaa, vaan oli lähinnä mielipiteen antaja. Vuodesta 1979 parlamentti on valittu suorilla vaaleilla ja kolmen vuosikymmenen aikana se on saanut itselleen huomattavasti suurempi toimivaltuuksia ja saavuttaa tasa-arvoisen päättäjän aseman neuvoston kanssa kunhan Lissabonin sopimus ratifioidaan. Voisikin sanoa, että viime vuosina parlamentti on enenevissä määrin tohtinut olla eri mieltä asiasta, joihin yleensä ei olla sen kummemmin puututtu. 

 Budjettiasiat ovat tänä ja ensi vuonna muutenkin erityisesti esillä, kun valmistaudutaan EU:n budjetin välitarkasteluun. Se vaikuttaa meihin suomalaisiin esimerkiksi maatalous- ja aluepolitiikan osalta. Ratkaistavaksi tulevat perustavan laatuiset kysymykset siitä tuleeko aluepolitiikkaa ja maataloutta nykyisessä mittakaavassa – tai ylipäätään tukea EU:n kautta . Vai tulisiko suurempi osa kohdistaa tutkimukseen ja innovaatioiden luomiseen? Tästä voi olla todella montaa mieltä, mutta kun tarkastelee EU:n budjetin jakautumista, niin kyllä ainakin itseäni pistää miettimään, miksi maatalouteen budjetista laitetaan n. 50 % ja vain n. 9 % menee kilpailukyvyn tukemiseen? Kilpailukyky on kuitenkin se valtti, johon taloudellinen vauraus perustuu ja auttaa selviämään talouden turbulenssitkin.  

Voi olla, etä suurentelen mielessäni eilisen äänestyksen merkitystä budjetin vastuuvapauden lykkäämisestä. Enemmän kuitenkin kallistun ajattelemaan sen taas yhtenä askeleena taas eteenpäin kohti vahvempaa Euroopan parlamenttia. 

Eurovaalit, ei karnevaalit

Vaalipäivä alkaa jo häämöttää ja keskustelu eurovaaliteemoista ja ehdokkaista käy jo vilkkaasti.  Vaikka usein puhutaan siitä, ettei eurovaalit kiinnosta ihmisiä tarpeeksi ja, että äänestyprosentti jää muita vaaleje alhaisemmiksi, on kuitenkin yksi asia, josta ei kiistellä: eurovaalit ovat suomalaisten kannalta tärkeät.

Euroopan parlamentissa päätetään asioista, jotka vaikuttavat meidän suomalaisten arkielämään niin las lelujen turvallisuudesta hengittämämme ilman laatuun. Parlamentissa tulee myös  – ja vain- päättää juuri niistä asioista, joista saadaan lisäarvoa silloin kun tarvitaan yhteistyötä eikä selvitä yksin. Muut asiat päätetään eduskunnassa ja kaupungin – ja kunnantaloilla.

Riikka ja Jyrki Katainen kokoomuksen eurovaaliteesien julkistamistilaisuudessa. He tuntevat toisensa jo ollesssaan nuorisopolitiikkoja kansainvälisillä areenoilla Euroopan kansanpuolueen (EPP) nuorisojärjestön luottamustehtävissä.

Kokoomus esitteli eurovaaliteesinsä viime viikolla. Oli hieno tunnelma ja asiatkin osoivat kohdalleen. Halutaan, että Eurooppa selviäisi talouskriisistä ja voisi taata ihmisille vaurautta, samoin ilmastonmuutokseen ja energiakysymyksiin halutaan löytää ratkaisuja yhdessä ja saada Euroopan lisäksi muukin maailma talkoisiin.

Eurovaalit on syytä ottaa tosissaan, ei todellakaan ole sama kuka asioistamme EU:ssa päättää. Jyrki Kataisen sanoin lähdetään mukaan tosissaan eurovaaleihin, ei karnevaaleihin. Tuo sopiikin hyvin vahvan tukijani, Tehdään Riikasta meppi valtuuskunnan puheenjohtaja, valtioneuvos Riitta Uosukaisen sanoihin, että “ei klovneja eikä politiikan dinosauruksia, vaan Riikan kaltaisia asiantuntijoita”.  

Opiskeluvaihtoon ulkomaille – hyödyllistä vai hömpötystä?

Opetusministeri Henna Virkkunen on ottanut esille huolensa siitä, että suomalaisista nuorista yhä harvempi lähtee kartuttamaan opintojaan ulkomailla. Opetusministeri haluaisikin kaikkiin korkeakoulututkintoihin kansainvälisen osion, joka käytännössä tarkottaisia opiskelijoiden pitäisi osana tutkintoa suorittaa vaihtojakso tai harjoittelu ulkomailla. Osio on tarkoitus sisällyttää tutkintoihin vuoteen 2015 mennessä. 

Erinomainen esitys! Itselläni oli mahdollisuus olla korkeakouluvaihdossa  eli ns. Erasmus-oppilaana Antwerpenin yliopistossa vuodet 1996-97. Vaikka uuteen kulttuuriin ja kieleen tutustuminen viekin aikaa ja sisältää omat haasteensa, niin kokemuksena se oli vertaansa vailla ja vaikutti urakehitykseeni suuresti. Ystäviä tuolta ajalta näen usein Brysselissä, yksi parhaimmista käveli vastaan viime keväänä työpaikkani Itä-Suomen EU-toimiston käytävällä hänen työskennellessä Skotlannin parlamentin palveluksessa.

 Joka vuosi reilut 8 000 suomalaista yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijaa lähtee ulkomaille, yleensä 5kk- 1 vuoden mittaiseksi ajanjaksoksi. Lähtevien määrä on siis laskussa.  Miksi ulkomailla opiskelu tai työharjoittelu sitten kannattaa? Koska koulutus on Suomessa jo korkeatasoista, tuovat ulkomaiset opinnot suomalaiseen tutkintoon monipuolisuutta ja uusia näkökulmia. Omasta mielestäni ulkomailla hankittu kokemuksen tuoma lisäarvo on paljon muutakin kuin opinnot. Ennen kaikkea oma maailmankatsomus avartuu. Nähdään omat näkemykset ja arvot uudessa valossa ja jopa kyseenalaistetaan ne terveellä tavalla. Opitaan elämään aidosti muiden kulttuurien kanssa ja hyväksymään ne hyvine ja huonoine puolineen.

Toisaalta arvostetaan (ja kaivataan) asioita, joita on pidetty itsestään selvyytenä kotimaassa; opiskelijoiden terveydenhuolto ja muut edut ovat harvinaisia muualla maailmassa. Kauniit järvimaisemat näyttävät entistä kauniimmille ja puhdasta ja rauhallista elinympäristöä osaa arvostaa entistä enemmän. Kielitaidon kohentuminen on myös etu: joudutaan tilanteisiin, joissa kieliopin säännöt jäävät taka-alalle – opitaan ennen kaikkea puhumaan ja ymmärtämään uutta kieltä. Lisäksi uudet ystävät säilyvät vuosikymmenienkin jälkeen.

Euroopan unioni on konkreettisesti helpottanut uusien opinto- ja elämänkokemusten hakemista: menneisyyttä ovat tuhansien eurojen lukukausimaksut ulkomaisissa oppilaitoksissa tai oleskelulupiin liittyvät paperisodat. EU:n tarjoamien vaihto-ohjelmien kautta löytyy jokaiselle jotakin. Opintojen syventäminen ulkomailla sisältää mielestäni kiistattomia etuja. Nykyajan työelämän vaatimukset ovat tiukentuneet ja työelämään valmistautuvat nuoret aikuiset tietävät sen enemmän kuin hyvin. Kansainvälistä kokemusta arvostetaan työmarkkinoilla, oli työpaikka mikä tai missä tahansa. Ulkomailla opiskelun tarkoituksena onkin tuoda kaivattua lisäarvoa niin opintoihin kuin elämän työkaluihin. Se tuo myös kilpailuetua työtä hakevalle, toisaalta uutta osaamista työnantajalle ja paikkakunnalle. 

Eli opiskelijat – tervemenoa kansainvälistä kokemusta hankkimaan.  Suosittelen.

Protektionismin peikko

Viikonloppuna yksi lehtiotsikko pisti erityisesti silmääni. Britit marssivat työpaikkojensa puolesta ja vaativat, että brittiläiset työpaikat tulisi antaa briteille. Englantilaiset työntekijät vastustivat ajatusta, että muualta tuleville voidaan maksaa heitä pienempää palkkaa. Globaalin talouskriisin jatkuessa tuon kaltaiset uutiset varmasti kuuluvat myös monista muista EU – maista, puhumattakaan Yhdysvalloista. Kun taloudessa menee huonommin ja työttömyys kasvaa, myös taloudellinen protektionismi ja epäterve kansallinen itsekkyys saa helposti jalansijaa.

Toisaalta on varmasti ihan ymmärrettävää englantilaisten katkeruus siitä, että samasta työstä poispotkittu voidaan korvata ns. “halvemmalla työvoimalla”. EU:n yksi perusvapauksista on mahdollisuus etsiä töitä ja työskennellä muissa EU:maissa. Kannatan vahvasti tuota EU:n sisäistä liikkumisvapautta, mahdollisuutta työskennellä ja opiskella ilman suurta paperisotaa ja lupamenettelyjä. Olen itsekin tuota mahdollisuutta käyttänyt moneen otteeseen. Mutta mitä on vaikea ymmärtää, että samasta työstä maksetaan eri suuruista palkkaa, riippuen siitä, mistä EU-maasta olet kotoisin. Eikö tulisi olla päivänselvää, ettei tuollainen menettely kuulu enää 2000-luvulle? Se ei myöskään edistä EU:n työllisyystilannetta kokonaisuudessaan ja ruokkii pitkällä tähtäimellä ääri-ilmiöiden esiintymistä.